• Jasmin Lehtinen

Energiaomavaraisuus ja kustannustehokkaat lantahuoltoratkaisut kiinnostavat tallinpitäjiä

Agronomina on helppo hymyillä, sillä opiskelut on saatu päätökseen ja loppurutistuksena graduni aiheesta Hevosenlannan mahdollisuudet ja haasteet toimijoiden silmin on valmis. Graduni aineistona käytin HELMET Lähtötietokyselyä. Alla olevaan blogiin olen kiteyttänyt olennaisimmat havaintoni.


EnvitecHELMET Blogi

Jasmin Lehtinen




Energiaomavaraisuus ja kustannustehokkaat lantahuoltoratkaisut kiinnostavat tallinpitäjiä


Suomessa hevostalleilla syntyy laskennallisesti lantaa noin 3253 m³ päivittäin. Tämä ravinne- ja energiapitoinen tuotos tulee hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Tällä hetkellä lanta menee pääosin tallinpitäjien omille pelloille tai prosessoimattomana hyötykäyttöön. Osa tallinpitäjistä toimittaa sen poltto-, kompostointi- tai biokaasulaitokseen. Hevosenlanta koettaan kuitenkin useilla talleilla ongelmana, vaikka se saataisiinkin sijoitettua omille pelloille tai muualle hyötykäyttöön.


Hevosenlannan kokemiseksi ongelmana vaikuttavat monet eri tekijät. Esille nousivat tietyn tyyppiset tallit, joille lanta tuottaa haasteita ympärivuotisesti. Ympärivuotisena ongelmana lanta koettaan etenkin Uudellamaalla ja Keski-Suomessa sijaitsevilla pienillä, alle kymmenen hevosen talleilla, joilla on käytössään useampi kuin yksi kuivikemateriaali ja lanta varastoidaan tilapäisessä lantavarastossa tai käytössä on samanaikaisesti useampi eri varastointitapa. Lanta koettiin harvemmin ongelmana maatilojen yhteydessä olevilla talleilla tai talleilla, joilla on käytössään katettu- tai avolantala.


Hevosenlantaa vastaanottavat tahot kuten maanviljelijät, energiatuotanto, jätehuolto ja lannoitevalmisteiden valmistajat/viherrakentajat ovat valmiita vastaanottamaan hevosenlantaa toimintaansa. Esimerkiksi tutkimukseeni vastanneista maanviljelijöistä ainoastaan 8,5 % ei ollut kiinnostunut hyödyntämään prosessoimatonta hevosenlantaa toiminnassaan.


Kuivikkeella on väliä!


Kuivikkeella on väliä niin tallinpitäjän, tallissa vierailevien henkilöiden sekä hevosen terveyden ja hyvinvoinnin, mutta myös lantalasta pois saamisen ja jatkojalostuksen kannalta. Kuivikkeiden ominaisuuksia tarkastellaan monesti tallinpitäjän toimesta, kun pohditaan mikä kuivikemateriaali sopisi tallille parhaiten. Monesti päätöksenteossa jää huomioimatta lannan hyödyntämisen kannalta hyvät ominaisuudet. Nämä ominaisuudet ovat puolestaan juuri ne, mitä lannan jatkojalostaja tarkkailee ja minkä pohjalta hän tekee päätöksensä ottaa tietyllä kuivikemateriaalilla kuivitettua hevosenlantaa käyttöönsä.


Kuivikkeiden vastaanottohalukkuudessa on eroja eri toimijoiden välillä. Maanviljelijät ovat pääsääntöisesti valmiita vastaanottamaan hyvin maatuvia kuivikemateriaaleja, kuten turvetta ja olkea, mutta myös uudemmat kuivikemateriaalit (ruokohelpipelletti, hamppu, pellava, järviruoko) kiinnostavat heitä. Energiantuotannossa puolestaan otetaan vastaan mieluiten puupohjaisia kuivikkeita ja turvetta, joilla on muun muassa polton kannalta hyvät ominaisuudet. Jätehuollon edustajat ovat valmiita hyödyntämään pääsääntöisesti turvetta, mutta myös kutteri- ja sahanpuru sekä olkipohjaiset kuivikkeet kelpaavat. Olkipohjaiset kuivikkeet olivat myös biokaasuntuottajien suosiossa, mikä johtunee oljen hyvästä metaanintuottopotentiaalista.


Tallinpitäjiä kiinnostavat tallin energiaratkaisut


Tallinpitäjiä kiinnostavat hevosenlannan jatkokäsittelymuodoista eniten lantahuoltopalvelut, josta lanta ohjautuu polttoon, sekä lantavarastossa syntyvän hukkalämmön talteenotto. Tallinpitäjät ovat selkeästi kiinnostuneita energiaomavaraisuuden lisäämisestä talleille.


”Olisin erityisen kiinnostunut sellaisista ratkaisuista, jotka olisivat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa, edistäisivät tilan energiaomavaraisuutta sekä vähentäisivät kustannuksia”


Tallit hyötyvät omasta energiantuotannosta. Etenkin passiivisen kompostoinnin aikana syntyvän lämmön talteen ottaminen on kustannustehokas vaihtoehto varuste- ja sosiaalitilojen lämmitykseen sekä käyttöveden esilämmitykseen. Muita energiantuotantovaihtoehtoja hevosenlannasta ovat rumpukompostointi, biokaasutus ja poltto. Nämä menetelmät soveltuvat kuitenkin vain isommille talleille tai tallikeskittymille yhteislaitoksiksi.


Mitä tallinpitäjän kannattaa tehdä?


Suosittelen talleille kiinteän lantalan käyttöönottoa sekä pitkäaikaisia sopimuksia lantaa vastaanottavan tahon kanssa. Tallinpitäjien olisi hyvä myös pysähtyä pohtimaan ja kokeilla eri kuivikevaihtoehtojen soveltuvuutta omalle tallilleen. Kannatan ehdottomasti keskustelun avaamista lähialueen toimijoiden kanssa heidän halukkuudestaan vastaanottaa lantaa. Keskustelun kautta saat selville, mitkä ovat niitä ratkaisevia tekijöitä, jotka vaikuttavat tallisi lähistöllä olevien toimijoiden halukkuuteen vastaanottaa hevosenlantaa. Esimerkiksi ottaisiko maanviljelijä lannat vastaan, jos tallilla käytettävä kuivikemateriaali vaihdettaisiin?


Monet tallinpitäjät perustelevat kuivikevalintaansa kustannussäästöillä, eivätkä siksi ole halukkaita vaihtamaan kuivikettaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuiviketta vaihtamalla voi saada toimivamman lantahuollon ja säästää sitä kautta kustannuksissa. Kalliimpi kuivikevaihtoehto voikin kokonaisuutta tarkasteltaessa osoittautua edullisemmaksi ratkaisuksi. Kuivikkeen valinnassa tulee kuitenkin aina muistaa ensisijaisesti hevosten ja tallissa asioivien ihmisten terveys.


HELMET tarjoaa neuvontaa lanta-asioissa, joten jos sinulla on ongelmia hevosenlannan kanssa, älä suotta epäröi. Ota yhteyttä, niin laitetaan sinunkin tallisi lantahuolto kuntoon!


Jasmin Lehtinen


Tutustu Helsingin yliopistossa tehtyyn pro gradu -tutkimukseen

2018-06-28-Gradu-Jasmin-Lehtinen-Envitecpoliskannet
.pdf
Download PDF • 1.53MB

0 katselukertaa